Välillä sitä vaikuttuu toisista ihmisistä niin paljon, että oman minän toiminta ikään kuin suodattuu niiden vaikutusten läpi. Parhaimmillaan se johtaa suoranaisiin inspiraatioihin ja innovaatioihin, jotka muiden tekemisten ja olemisten myötä synnyttää uutta oman persoonan läpi kanavoitunutta tuotosta. Näin käy mulle usein runouden ja musiikin luomisen prosesseissa. Saan idean, mielikuvan tai fiiliksen jonkun toisen esimerkistä tai tekeleestä. Joskus saatan kuulla päässäni tekstin tutun lyyrikon lukemana, joka sitten muotoutuu omaksi luomuksekseni vähitellen päästäen oman ääneni esiin. (Tämä ominaisuus koitui huvittavan häiritseväksi pääsykoekirjaa lukiessa, kun aloin leikitellä ajatuksella lukea kirjaa kuin sanataiteen lausujat. Harri Hertellin kertomana kirjan asiat todella kuulostivat taiteellisilta ja mielenkiintoisilta, mutta teksti kulki liian hitaasti ja merkitsevät äänenpainotukset haittasivat sisällön todellista ymmärtämistä.) Tyypillistä mun biisien synnyssä on joku jo olemassa oleva kappale, joka lähtee elämään päässäni niin, että siitä kehittyy ihan uusi laulu tai teksti. Osa melodiaa, sanoituksia tai tunnelmaa saattaa silti kulkea mukana huomaamattakin, vaikka tietoista plagiointia ja toistoa tietenkin vältän. Mutta lähtökohtaisesti nautin ja vastaanotan kiitollisena kaiken myötävaikutuksen muiden toiminnasta.
Kotimaisen lempilaulajattareni Yonan sanoja lainatakseni,
kun kyseessä oli erään laulukilpailijan syytös hänen tyylinsä matkimisesta,
totesi hän suurin piirtein näin: ”Kaikki me ollaan täällä inspiroimassa
toisiamme.” Aamen tällaiselle avomielisyydelle ja avosydämisyydelle. Avoimuus
avaa ja vapauttaa, jakaa ja kannattaa.
Siispä myönnän seuraavan runon syntyneen juuri alkaen siitä,
että kuulen mielessäni Juho Kuusen lausuvan ensimmäiset rivit omintakeisella
tyylillään. Koska tuli tunne julkaista tämä heti ja samalla valottaa vähän tätä
syntyprosessia, en ole tätä edes vielä omalla äänelläni ääneen lukenut. Ehkäpä
seuraavaksi johonkin avomikkiin päästyäni tämän voisi kajauttaa ihmisten
ilmoille ja kokeilla, kuulostaako se multa. Tai sitten pyydän itse herra
inspiraatiota lukemaan tämän puolestani. Sepä oisi muuten oiva idea; lukea
toisten runoilijoiden teoksia alkuperäistekijöiden läsnäollessa. Se olisi
oikeastaan 50/50-teos siinä mielessä, että
runon ääneen lausuminen vasta tuo sen eloon ja silloin se muokkaantuu myös
lausujan persoonan mukaan.
Antautuminen
Jännitti kun piti rentoutua
Pelotti kun piti luottaa
Unetti kun piti torkkua
Nukutti kun piti valvoa
Suututti kun piti välittää
Vihastutti kun piti leppyä
Tuskastutti kun piti kärsiä
Turhautti kun piti tärkeillä
Puudutti kun piti juosta
Uuvutti kun piti jaksaa
Vitutti kun piti hymyillä
Ärsytti kun piti hymistellä
Ahdisti kun piti vapautua
Vangitsi kun piti rakastua
Kahlitsi kun piti avautua
Valitsin kuitenkin antautua
---
Väsytti kun piti kiirehtiä
Kulutti kun piti kävellä
Istutti kun piti seistä
Makoilutti kun piti mennä
Heikotti kun piti kestää
Hajotti kun piti pärjätä
Suretti kun piti iloita
Itketti kun piti naurattaa
Hävetti kun piti ylpeillä
Nolotti kun piti mokata
Myöhästyin kun piti ehtiä
Päätin kuitenkin tehdä
---
Väsytti kun piti kiirehtiä
Kulutti kun piti kävellä
Istutti kun piti seistä
Makoilutti kun piti mennä
Heikotti kun piti kestää
Hajotti kun piti pärjätä
Suretti kun piti iloita
Itketti kun piti naurattaa
Hävetti kun piti ylpeillä
Nolotti kun piti mokata
Myöhästyin kun piti ehtiä
Päätin kuitenkin tehdä
