Olen viimeiset viitisen vuotta alkanut antaa tulevalle
vuodelle teeman tai tavoitteen uudenvuodenlupausten tapaan. Ideana on ollut
keskittyä kehittämään jotakin osa-aluetta, jonka koen tärkeäksi, mutta jotenkin
vajavaiseksi senhetkisessä elämässäni. Ensimmäisten teemavuosien aihealueet
olivat Rohkeus, Rakkaus, Rauha (ja hölmistyksekseni nyt huomasin, etten
muista/ole tehnyt teemaa kuluneelle vuodelle lainkaan! Todennäköisesti
ilmeisesti olen jonkin aiheen valinnut, mutten sittemmin ole siihen kummemmin
paneutunut, tai sitten se on jo toteutunut tai niin luonteva osa menoani ettei
ole tarvinnut kiinnittää erityisempää huomiota ja muistella koko asiaa! Oli
miten oli (en pääse asiaa tarkistamaan koska alkuvuoden päiväkirjani ovat
jossakin tallessa Suomen maalla) niin olen tämän teemoittumisen kokenut
innostavaksi ja myönteisesti elämää ohjaavaksi ja valaisevaksi tekijäksi.
Teemat on tulleet luokseni varsin luonnostaan, en oo
mitenkään väkisin niitä keksinyt ja kehitellyt, vaan jokin aihe on kolahtanut
vain niin sopivasti. Niinpä en tälläkään kertaa edes yrittänyt miettiä mikä
voisi olla teemavuoteni (tuskin muistin koko asiaa, kun olin jo muotoillut
tulevan vuoden sisällölliseksi ohjenuoraksi hyvin suurpiirteisesti itseensä
keskittymisen, oman hyvinvoinnin ja itsestä huolehtimisen kaikilla tasoilla.
Tällöin vuoden nimeksi olisi voinut laitta vaikka vain Minä. -Itsekeskeisyys ja
itsekkyys täysin sallittua. Kaikki ”kiltit tytöt” ja yliempaattiset
yltiösolidaariset maailmanrakastajat tietää mitä tällä ajan takaa. Kyseessä on
terve ja tarpeellinen egosentrisyys, joka helposti jää muiden huomioimisen,
miellyttämisen ja auttamisen jalkoihin, ja siten poissaolollaan ajaa huomiota
pois minästä –omasta elämästä, itsensä toteuttamisesta ja kaiken kehittävän ja elossapitävän,
hyvinvoinnin ja tasapainon luota.)
Tänään, sattumoisin vuoden ensimmäisenä päivänä juuri
lomakauteni alkaessa, päädyin erinäisten ajatusrinkuloiden myötä
seuraavanlaiseen teeman muodostumiseen:
Viisaus.
Se olkoon tämän vuoden teemani ja tavoitteeni. Se sisältää
paljon mulle merkitseviä asioita, joita haluan työstää ja tehdä paremmaksi.
Haluan tietää enemmän, ja sitä myöten ymmärtää ja hyväksyä paremmin. Haluan
lukea fiksuja juttuja, käydä avartavia keskusteluja, tutustua uusiin tärkeisiin
asioihin, oppia tarvittavia taitoja ja kehittyä toivomissani tekemisissä. Olla
viisaampi valinnoissani ja päätöksenteoissani, nähdä syitä ja seurauksia.
Viisastua, noin niin kuin yleensä ottaen. Mitä se käytännössä tarkoittaa ja
miten se tulee ilmenemään, jää nähtäväksi (toivottavasti merkittävästi ja
myönteisenlaatuisesti) ja kenties evaluoitavaksi sitten vuoden kuluttua.
Päämääräni viisaamman toiminnan suhteen selvinnee käytännössä kukin ajallaan.
Tämä tematiikka valkeni mulle juuri miettiessäni yleisellä tasolla
tapahtumien merkityksellisyys-kysymystä. Siis että onko tapahtumilla jokin
essentiaalinen (onko tää oikee sana? "sisäänrakennettua",
olemuksellista tarkoitan. käytän sanaa essential englanniksi yleensä viitaten
elintärkeään/olennaisuuteen, mutta tässä yhteydessä ajan takaa eri merkitystä,
aiheesta puheen ollen hehheh) merkitys vai onko kaikki merkityksellisyys
ainoastaan tapahtumien kokijasta tai tulkitsijasta, merkityksenantajasta
riippuvaista. "Things happen for a reason"-tyyppistä kohtalo/johdatus
vs. sattuma/johdonmukaisuus-ajattelua tässä pyörittelin. Ensin ajattelin, että
hyvä kysymys, mutta mun pitäisi opiskella filosofiaa vähän lisää jotta voisin
tähän vastata. Hetken pohdinnan jälkeen kuvio vaikutti kuitenkin jo
selkiytyneeltä mielessäni; merkityksiä sinänsä kuin tosiasioina tai totuuksina
ei ole olemassa ilman niiden antajaa/kokijaa, mutta tapahtumilla voi olla
merkitystä silti muille olijoille, ja kukin (tai ympäristö yms. vaikuttimet) luo omat merkityksensä asioille.
Merkityksellisyys on siis täysin objektiivista, ei essentiaalista, vaan
subjektin luomaa. Se, mihin uskoo ja mitä arvostaa, määrittää merkityksenannon
tyypin. Järkeily-analyyttinen, tunne-intuitiivinen, uskomuspohjainen tai
toiveajattelu johtavat kukin omantyyppiseensä merkityksellisyyskokemukseen.
Järkyttävän pitkiä suomalaisia sanoja. Voisinpa koittaa kiteyttää saman
englanniksi mutta en nyt jaksa, eikä se ehkä tekisi asiasta yhtään sen
selkeämpää.
Ollapa viisaampi. Niin mitä se tarkoittaa, viittaa yleensä
järkeen, järjenkäyttöön ja järkiperäisiin ratkaisuihin. Kokemani
viisaudenkaipuu käsittää kyllä nämä elämisen apuvälineet, mutta viisaammaksi
tuleminen merkitsee itselleni vielä enemmän. Se on laajempi käsite fiksusti
toimimisesta –eikä se ole aina ns. järkevää perinteisessä mielessä. Itselleni
parhaaksi, oman hyvinvointini edistämiseksi, hyväksi havaitsemallani mutta
tiedostaen valitulla tavalla toimimista. Ymmärtäen eläen, viisauteen pyrkien,
olennaista tietoa lisäten ja tarkoituksenmukaista toimintaa harjoittaen.
Viisaus ei ole vain parempien toimintatapojen sisäistämistä, vaan niiden todeksi
elämistä ymmärtäen ja hyvää (määritellään tämä hyvä nyt vaikkapa onnellisuutena,
onnellisuus tyytyväisyytenä elämään) tavoitellen.
Muistan, että ystäväni Inni määritteli kerran muinoin
viisauden ja fiksuuden eron sillä, että fiksu tietää paljon asioita (on ns.
tietoviisas) mutta viisas osaa elää fiksusti käytännössä (nyt menee ihan omin
sanoin siteeraten, mutta muistan ajatuksen pääpiirteissään näin). Tällä
erotuksella alleviivaankin juuri tuota viisauden roolia tärkeämpänä tässä
elämisen näytelmässä. Olennaista on elää viisaasti, ja se on täysin
riippumatonta tiedon ja taidon määrästä tai laadusta, ainoastaan soveltaminen
ja käytäntö merkitsee.
Edit: Jos vuoden 2013 teemani olikin juuri oivaltamani
Viisaus (alkoi nimittäin jotenkin kuulostaa tosi tutulta…voiko varhaisdementia
alkaa jo kolmekymppisenä?) niin valitsen sittenkin vuoden 2014 nimeksi Minä.
–Itsekeskeisyys ja itsekkyys sallittua. Ja pyrin toteuttamaan tätä viisaasti.
Edit edit: Olen melko varma, että viime vuosi oli tosiaan
Viisauden aikaa, mutta koska koen edelleen kaipaavani petrausta asian tiimoilta
(etenkin sen muistamisen suhteen), tavoitteenani on ylläpitää kyseistä taidon
tavoittelua voimissaan jatkossakin. Ehkä en vielä vuosi sitten ollut ihan
kykenevä käsittelemään ja elämään todeksi kyseistä teemaa, ja siksi jäi siihen
perehtymättä. Nyt ainakin mulle on konkretisoitunut selviä tavoitteita, jotka
edellyttää viisauden hahmottelua ja käytäntöä (erityismainintana raha-asioiden
opettelu ja tarkastelu. Mikäli en vuoden päästä elä enää luottokorttini varassa
ja muissa veloissa, on asia edistynyt jo huomattavasti!). Sama pätee myös
edesmenneiden teemavuosien aiheisiin, jotka kaikki ovat yhä yhtä keskeisiä ja
keskittymisen arvoisia elementtejä elämässäni. Organisoimis-intoisena vain
palapelin yksittäisten palasten tarkastelu aiheuttaa aikaansaamisen ja
toivottuun tulokseen tähtäämisen iloa ja onnistumisen (sanalla sanoen
erävoittoja!) sekä maaliin pääsyn mahdollistumisen tunnetta. Tätä lausetta
käsittämättömämmäksi on vaikea pistää.
Ehkä juuri siksi syntyi seuraava satiirinen tekstinpätkä (jonka laitan omaksi kirjoituksekseen selvyyden vuoksi ja hehtaarivuodattelua hieman hillitäkseni).
Valoisaa uuden vuoden aloitusta kaikille seurailijoille!
