Oonko jo todennut, että oon mestari ilmaisemaan saman asian monella tavalla?
Selitänkö vain, koska en osaa oikeasti muotoilla asioita selkeästi ja tiiviisti?
En osaa kirjoittaa, vain small-talkata paperille?
Koska mieleni on hajanainen kuin toisistaan eksynyt
muuttolintuparvi,
kuin irti revittyjä sivuja lukuisista eri kirjakokoelmista?
Kerroinhan jo, että mun erityistaito on sanoa yksi asia
useammalla sanalla?
Tuulen viemää, Veeran tuomaa.
Todella tuulesta temmattuja ajatuksenhaituvia,
höttöisiä kuin
untuvikon sulat ja hiirenkorvat puissa.
Lapsenomaista, liidokasta, yli ampuvaa
ajatuksenlentoa.
Ei osu maaliin mutta yrittää kyllä.
Selitykset korvaa kunnon argumentoinnin.
Vai onko niillä mitään eroa?
Argumentoin selittelyäni kuin perussuomalaiset poltiikkaansa.
Ympäripyöreästi, aihetta kiertäen, epäsuorasti pyöristäen,
yleensä vieläpä yleistäen.
Kehäpäätelmästä
umpikujaan.
Umpisolmussa? Umpitunnelissa?
Umpisuoli tukossa ummet ja
lammet suoltaen?
Taidatte jo tietää, että tapanani on esittää sama asia vain
toisinsanoen?
Ei päätä, ei häntää, eikä hännänpäätä.
Hei tää on jo taidettu käyttää!
Omaperäisyyden oikeaoppisuus, käsikirja käyttämätön tai vain
käsittämätön, käsittelemätön.
Käsitänkö mitään itsekään, käsitteiden kanssa vai vain
kädettömänä?
Osaan siis kertoa tämänkin asian lukemattomissa eri
muodoissa.
Asian voisi kiteyttää runoten:
Vältän toistoa.
Toistan;
Vältän toistoa.
Synonyymisyys on syntini.
Voisin mennä ainakin jollekin tiivistyskurssille. Mielellään
tiiviskurssina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti