Some se on me

Se tunne, kun et löydä sopivaa hymiötä viestiin.
Viestiin, jonka haluaisit kertoa kasvotusten.
Kasvot, jotka tahtoisit nähdä kuvina sarveiskalvolla, ei pikseleinä ruudulla.

Ruutu, joka on täynnä kirjoitusvirheitä ja väärinymmärryksiä, lukemista rivien välistä.
Väli, johon mahtuu enemmän kuin ne kuuluisat tuhat sanaa.
Sana, jolla viitataan johonkin todelliseen.
Todellisuus, joka näyttäytyy useimmin koneella kuin oikeissa kohtaamisissa.

Kohtaamisia, joita on liian vähän.
Vähän, joka tuntuu paljolta.
Paljon, joka antaa enemmän.
Enemmän, joka on melkein liikaa.

Liikaa, joka luo etäisyyttä.
Etäisyys, jolla tuntea itsensä.
Itse, jossa kaivata toista.
Toinen, joka on tuolla jossain, bittiavaruudessa tai ainakin maailmankartalla.

Kartalla pallosta, missä se pomppii.
Pomppii kuin sydän, tekee ylilyöntejä herkästi.
Herkkyys, joka ilmenee avoimuutena.
Avoimuus, joka ei jätä mitään sanomatta turhaan.

Turhaa jauhamista, joka ei vie mihinkään, vähiten eteenpäin.
Eteenpäin, jonne toivoisi pääsevän, kohti yhteyttä.
Yhteys, joka voi katketa milloin vain, joka roikkuu nettiliittymän varassa tai muistitikulla.
Muisti, joka hädin tuskin rohkenee muistella.

Muistelu, joka muuntautuu haaveiluksi.
Haaveilu, jolla voi saada itsensä sekaisin, jos toisenkin.
Toinen, edelleen, silmänkantamattomissa, sähköverkkojen tuolla puolen.
Puoli, jolla ei tahtoisi olla.
Oleminen, jota ei tahtoisi puoltaa.

Some
Se on me
Mutta missä vaiheessa aidosta ilmeestä tuli hymiö?

Harmoniaan

Puhu mulle musiikkia
Säveliä sydämeen
Melodiaa mieleeni
Rytmiä ytimeen

Laita mut soimaan
Sun aaltopituudelle
Laita resonoimaan
Samalle taajuudelle

Liikuta
pelkällä mielesi voimalla
Kosketa
ainoastaan läsnäololla

Sano se äänellä
Sano se ääneen
Äärettömän äärellä
Äänettömyys lähtee

Bassoo rintaani
Baritonii korvaani
Sopraanoo sieluuni
Sulosointui suuhuni

Saa mut laulamaan
Saa mut nauramaan
Yhdessä stemmoissa
Värähtelyy kehoissa

Kerro mulle haikusi
Anna sen soida
Kauneimman laulusi
Anna tarinoida

Jätä kaikusi
soimaan mun päähän
Pidä levy päällä
älä jätä tätä tähän

Tätä biisii
ei oo kirjotettu valmiiks
Kaks kapellimestarii
määrittämäs tahtii
Sävelletään yksiin
Improvisoidaan
Samalla asteikolla ollaan
täl nuottiviivastolla

Runous

Kun sanat ei riitä

Runous

Kun sanoja ei ole

Runous

Sanattoman tahdon ilmaus

Tunteiden äänitorvi

Mielen mikrofoni

Runous

Kun sanat ei sovi

Kun sanat menee ohi

Ohimolta sydämeen

Ja selkäpiitä kohti

Kun ei tohdi

Kun pohtii

Runous

Kun ujous, kun putous
Kun lumous

Ufous tai rujous

Huonous

Kun hyvyys

Pyhyys, elämän syvyys

Kylmyys, tyhjyys

Kun hyytyy

Runous

Kun syyhyy, ryytyy

Kun ei voi tyytyy

Kyykkyyn, ylös
Kun alas

Runous

Ulkoolta sisään ja sisältä ulos

Runous

Kesä loppui

Kesä loppui

Niin kuin rakkaus!

Yhtenä päivänä se oli vain poissa

Kesä loppui

Ja se tuntuu maailmanlopulta!

Luonnonkatastrofilta, jota ei pääse pakoon

Kesä loppui

Enää ei eletä ulkona

Ei nautita lämmöstä, vaan paetaan pilviin

Kesä loppui

Ja niin lopuin minäkin

Paloin pohjaan, kuin muurinpohjaletut

Kesä loppui