Suru valtaa
Halaa kuin haamu
Harmaa kaapu
Värittömyydessä
Ei riitä sanat
Eikä kyyneleet
Ääniala
Ei pääse sen yli
Se vetää maahan
Maan alle
Maaduttaa
Saa sut maatumaan
Se on veto
Pois
Ja matto jalkojen alta
Kitkattomuus
Tila joka ei kannattele
Suru ei puhu
Surun kieli on mykkä
Sen silmät on sameat
Huulet ei hymyile
Askel ei kanna
Sen syli ei lämmitä
Kättely jäädyttää
Kädet ei pitele
Ote ei pidä
Se ei kuule
Vaikka kuuntelee
Ei näe
Vaikka katsoo
Maistuu katkeralta
Suolaiselta
Happamalta
Hapanimelältä
Ei tunne iloa
Ei oikein mitään muuta
Kuin itsensä
Osoittaa itseensä
Sillä on nälkä
Mutta se ei saa syödä
Jano
Mutta sen ei anneta juoda
Loputon väsymys
Vailla lepoa
Se ei lohduta
Vaikka hakee lohdutusta
Sille ei ole lohtua
Se on lohduton
Se on kannettava
Vaikka ei jaksaisi
Se on kestettävä
Vaikka ei tahtoisi
Se on pakko ilman pullaa
Veitsi haavassa
Tikku sormessa
Jota ei saa irti
Se on otettava
Vaikkei se anna
Se on koettava
Vaikkei se auta
Suru ilman kyyneleitä
On sade ilman vettä
