Valtameri

Suru valtaa
Halaa kuin haamu
Harmaa kaapu
Värittömyydessä

Ei riitä sanat
Eikä kyyneleet
Ääniala
Ei pääse sen yli

Se vetää maahan
Maan alle
Maaduttaa
Saa sut maatumaan

Se on veto
Pois
Ja matto jalkojen alta
Kitkattomuus
Tila joka ei kannattele

Suru ei puhu
Surun kieli on mykkä
Sen silmät on sameat
Huulet ei hymyile

Askel ei kanna

Sen syli ei lämmitä
Kättely jäädyttää
Kädet ei pitele
Ote ei pidä

Se ei kuule
Vaikka kuuntelee
Ei näe
Vaikka katsoo

Maistuu katkeralta
Suolaiselta
Happamalta
Hapanimelältä

Ei tunne iloa
Ei oikein mitään muuta
Kuin itsensä
Osoittaa itseensä

Sillä on nälkä
Mutta se ei saa syödä
Jano
Mutta sen ei anneta juoda

Loputon väsymys
Vailla lepoa

Se ei lohduta
Vaikka hakee lohdutusta
Sille ei ole lohtua
Se on lohduton

Se on kannettava
Vaikka ei jaksaisi
Se on kestettävä
Vaikka ei tahtoisi

Se on pakko ilman pullaa
Veitsi haavassa
Tikku sormessa
Jota ei saa irti

Se on otettava
Vaikkei se anna
Se on koettava
Vaikkei se auta

Suru ilman kyyneleitä
On sade ilman vettä