Niinkuin saduissa

Kun et tiedä antaako pikkusormen
Vai koko käden
Antaisit kaikkesi jos tietäisit saavasi sydämen

Jalat juoksisi sydän kurkussa
Kuuhun ja takaisin
Toisi tähdet taivaalta
Ja helmen meren pohjasta

Silmät ei sulkeutuisi koskaan
Eikä näkisi enää muita
Itkisi vain onnen kyyneleitä

Suu puhuisi rauhaa
Ja rakkautta suudelmin
Hymyilisi kilpaa auringon kanssa

Mutta olet reunalla, etkä uskalla hypätä
Joko vesi ei kannattele tai et osaa uida
Vain kellua pinnalla
Sukeltaminen vaatisi liikaa rohkeutta

Tahdot veteen, mutta pelkäät että se on kylmää ja vaarallista
On turvallisempaa kuivalla maalla

Vaan sitä se on -kuivaa maata
Kaipaa kosteutta mutta vierastaa vettä
Koska se muuttaa, elvyttää ja virkistää vain hetkisen
Sitä ei saa pysymään, sillä vesi menee aina veden luokse

Joki virtaa mereen, puro lampeen
Sinä olet saari keskellä järveä

Merkillistä

Kun syy menettää merkityksensä
Se lähtee kysymättä
Poistuu luvatta
Eikä katso taakseen

Se ei ole enää sama
Uusi luomus tai kuollut vanha
Sen kaiku soi vielä korvissa
Mutta se ei sano mitään

Merkitys on nyt muualla
Se ei voi palata syyttä
On liian monta syytä pysyä poissa
Eikä tarpeeksi takaisin jäämiseen

Se hakee paikkaansa
nyt pysyvimmistä rakenteista
Jostain, mihin voi luottaa
Mikä ei petä, minkä ote ei lipsu

Merkityksenanto tarkoin valitulle kohteelle
tuntuu tärkeimmältä
Syyllisyys saa väistyä
Sillä syytöntä ei voi syyttää

Syystä kaikki tapahtuu
Merkityksiä luomme itse
Ja niiden saaminen muilta
tekee elämästä merkittävää

Henkinen syrjähyppy

Mä haluun pettää sua
Keskustelemalla jonkun kanssa jota oikeasti kiinnostaa
Kertomalla asioita jotka koskettaa
Kohtaamalla ja tulemalla kohdatuksi

Haluun olla yhteydessä, yhdessä
Samalla aaltopituudella, läsnä
Yhtyä toisen ajatuksiin
Ja jakaa omiani

Anta itsestäni ja ottaa vastaan
Antautua dialogiin
Heittäytyä keskusteluun
Nauraa, itkeä ja hämmästyä

Haluan puhua ja tulla kuulluksi
Kuunnella ja kiinnostua
Reagoida, tuntea, inspiroitua
Saada reaktio ja vastakaikua

Näkyä kokonaan toiselle
Näyttää itseni ja nähdä toinen
Hullaantua kommunikoinnista
Joka toimii, tuntuu ja liikuttaa

Olla olemassa kokonaisena
Naisena, ihmisenä, lähimmäisenä
Tuntea oma arvoni, ainutlaatuisuuteni
Ja arvostaa toisen avoimuutta

Mä haluun tehdä sen jonkun muun kanssa

Aika

Se valuu sormien välistä
kännykän näytölle
Pakenee mihin vaan ruudun taa

Ilmaista ja arvokkainta
Yhtä aikaa
Sitä tuhlataan enemmän kuin mitään muuta
Heitetään hukkaan

Sitä odotetaan, toivotaan
Kaivataan, tarvitaan
Ja kun aika on, se unohdetaan
Kadotetaan taju tai tärkeys

Joillain sitä on liikaa
Toisilla ei tarpeeksi
Ja silti se on sama kaikille

Yhteinen aarre
Yhdistää jaettuna
Ja sen kanssa moni asia yleensä paranee

Se kuluu ja kuluttaa
Automaattisesti
Kuin hengitys
Ja vanheneminen

Sen arvo tunnetaan usein vasta sen poissaollessa
Sitä ikävöidään kuin rakkainta ystävää

Sitä ei voi pysäyttää, vain koittaa hallita
Kellojen tahdissa noudattaa sen tahtoa

Ajattomuus, tuo toinen todellisuus
Johon tahtoisi välillä piiloon
On aikataulujen takana
Paikka, johon ajalla ei ole asiaa

Mutta sinne on vaikea päästä
Tässä ajassa