Aika

Se valuu sormien välistä
kännykän näytölle
Pakenee mihin vaan ruudun taa

Ilmaista ja arvokkainta
Yhtä aikaa
Sitä tuhlataan enemmän kuin mitään muuta
Heitetään hukkaan

Sitä odotetaan, toivotaan
Kaivataan, tarvitaan
Ja kun aika on, se unohdetaan
Kadotetaan taju tai tärkeys

Joillain sitä on liikaa
Toisilla ei tarpeeksi
Ja silti se on sama kaikille

Yhteinen aarre
Yhdistää jaettuna
Ja sen kanssa moni asia yleensä paranee

Se kuluu ja kuluttaa
Automaattisesti
Kuin hengitys
Ja vanheneminen

Sen arvo tunnetaan usein vasta sen poissaollessa
Sitä ikävöidään kuin rakkainta ystävää

Sitä ei voi pysäyttää, vain koittaa hallita
Kellojen tahdissa noudattaa sen tahtoa

Ajattomuus, tuo toinen todellisuus
Johon tahtoisi välillä piiloon
On aikataulujen takana
Paikka, johon ajalla ei ole asiaa

Mutta sinne on vaikea päästä
Tässä ajassa