Se valuu sormien välistä
kännykän näytölle
Pakenee mihin vaan ruudun taa
Ilmaista ja arvokkainta
Yhtä aikaa
Sitä tuhlataan enemmän kuin mitään muuta
Heitetään hukkaan
Sitä odotetaan, toivotaan
Kaivataan, tarvitaan
Ja kun aika on, se unohdetaan
Kadotetaan taju tai tärkeys
Joillain sitä on liikaa
Toisilla ei tarpeeksi
Ja silti se on sama kaikille
Yhteinen aarre
Yhdistää jaettuna
Ja sen kanssa moni asia yleensä paranee
Se kuluu ja kuluttaa
Automaattisesti
Kuin hengitys
Ja vanheneminen
Sen arvo tunnetaan usein vasta sen poissaollessa
Sitä ikävöidään kuin rakkainta ystävää
Sitä ei voi pysäyttää, vain koittaa hallita
Kellojen tahdissa noudattaa sen tahtoa
Ajattomuus, tuo toinen todellisuus
Johon tahtoisi välillä piiloon
On aikataulujen takana
Paikka, johon ajalla ei ole asiaa
Mutta sinne on vaikea päästä
Tässä ajassa
