Sivut

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Hetkinen

Saada hetki ikuisuudesta
Hetki ajattomuudesta
Olla hetken niin kuin
Muuta ei olisikaan

Olla hetki ilman aikaa
Ajattomuuden syleilyssä
Kellua sen pinnalla
Unohtaen, mitä on pinnan alla

Elää hetki kuplassa
Kaiken ulkopuolella
Antaa sen suudella
Kyyneleet pois näkökentästä

Hetken hengähtää
Ennen kuin kupla puhkeaa
Ja ajallisuus saa taas otteen

Hetkestä kiinni pitäen tiukasti
Ennen kuin se katoaa

Hetkinen
Oliko se unta?
Harhakuva, rentouden ruumiillistuma?

Joka eli vain hetkisen
Oli vain hetken sen
Ja on nyt poissa
Niin kuin uni

Hetkessä kaikki on ohi
Hetkessä eläen elää vain tovin
Hetkessä oli kaikki
Hetkessä – ei ole mitään

Hetken elämää kestää vain hetken
Hetken päästä hetki jo meni

Pelkkää hetkistä, ei kestävää
Tai ei ainakaan jatkuvaa
Ja eteenpäin menevää

Hetki ikuisuudesta
Hetki minuudesta
Hetki sinuudesta
Hetki meistä

maanantai 1. joulukuuta 2014

Selviytyjä

(Destiny`s Child: Survivor ― käännös suomeksi)

Nyt kun sä oot pois elämästäin, voin paremmin
Luulit etten selviäis tästä, oon vahvempi
Luulit että köyhtyisin, mut vain rikastun
Luulit että itkisin, mä kuolen nauruun

Sä luulit etten kasvaisi, mut oon fiksumpi
Luulit mua avuttomaksi, oon viisaampi
Sä luulit et mä stressaisin, mut mähän chillaan
Luulit etten myis ilman sua, jaa niin vai?!

Oon selviytyjä (hä?)
En häviäjä (hä?)
En pysähtyjä (hä?)
Aion tehdä työtä (hä?)
Oon selviytyjä (hä?)
Eteenpäin menijä (hä?)
Mä selviydyn (hä?)
Ja jatkan selviytymistä (hä?)    X 2

Luulit etten hengittäisi, vedän henkee
Luulit etten näkis, –  näkymä on selkee
Luulit etten kestäis ilman sua, mä kestän
Luulit et mä kuolisin, mut mä elän

Sä luulit et mä kaatuisin, mut mä vain nousen
Luulit et se loppuisi, mut ei oo stoppii
Luulit et mä tuhoutuisin, yhä täällä
Vuosienkin päästä oon edelleen täällä!

Oon selviytyjä...

Toivon parasta
Rukoilen siunausta
Menestystä, ei stressiä, vaan onnea
–  Oon parempikin!
En aio haukkuu sua radios
–  Oon parempikin!
En valehdella ihmisille
–  Oon parempikin!
En vihaa sua lehdissä
–  Oon parempikin!
En kompromissaa kristillisyyttä
–  Oon parempikin!
Sä tiedät etten dissaa sua netissä
Koska äiti kasvatti mut hyvin

Oon selviytyjä...

Oh (oh) Oh (oh) Oh (oh) Oh (oh)     X 2

Jälkeen kaiken tän pimeyden
Onni koittaa
Jos keskityn positiivisuuteen
Mä voin vain voittaa

Oon selviytyjä (hä?)
En häviäjä (hä?)
En pysähtyjä (hä?)
Aion tehdä työtä (hä?)
Oon selviytyjä (hä?)
Eteenpäin menijä (hä?)
Mä selviydyn (hä?)
Ja jatkan selviytymistä (hä?)    X 4



sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Aurinkolasit vahvuuksilla

Älä näe auringonsäteitä
siellä missä niitä ei ole
Tulkitse toiseen suuntaan
tai älä tulkitse ollenkaan

Muuten johdat itsesi harhaan
Kuset omaan nilkkaan
ottamalla jatkuvasti luunappia

Aurinkolaseja kannattaa käyttää
jos meinaa sokaistua
pienimmästäkin valonpilkkeestä

Tunne tää tunne
ylitse muiden
Muista se
seuraavan kerran

Kun mielesi tahtoo
viedä sinut harheteille
Kulissien taakse
esiripun varjoon

Näe ihmiset näyttelijöiltä
Normaalit vaatteet rooliasuilta
Todelliset värit päälleliimatuilta
Tavallisuus taivaallisesta harhasta

Verenluovutus

Mulla on kylmä
ja aiheutan sen itse
Laittamalla veren kiertämään
ihan vääriin paikkoihin

Sydämestä lähtee
ja sydämen se särkee

Verenkiertohäiriö
tai verenvuototauti
Kun sen pitäisi olla
veritulppa
Tai korkeintaan
verenpaine

Olen jäässä
ihan väärässä päässä

GAME OVER

Varautua pahimpaan
eikä toivoa parasta

Hypätä kaivoon
Vähän vettä niskaan
ennen kuin sytyttää liikaa

Parempi sammuttaa palo
ennen sen alkamista (-Sammuta ne valot!)
Ennaltaehkäisy on paras ehkäisy

Laittaa se sydän narikkaan
ja ottaa aivot sieltä takas
Kääntyä sisäänpäin
eikä suuntautua ulos

Keskittyä itseen
ei toiseen

Unohtaa, mitä oli ehtinyt odottaa
Haudata aavistuskin haaveista

Elää oikeasti nyt
eikä huomenna

Pysäyttää ajatus
ennen kuin se lähtee juoksemaan
Katkaista kaula
palalta kurkussa

Itkeä
vain puhdistaakseen kyynelkanavansa
Sulkea silmät tai avata ne
kirkastaakseen katseensa

Tajuta, että me ollaan erilaisia
Oikeasti, eikä vain leikisti

Opetella olemaan odottamatta

Kuunnella ennemmin vatsanpuruja
kuin perhosten siipiä

Muistaa kaikki hajottava
eikä vain rakennella pilvilinnoja mielessään
Nekin voi särkyä
vaikka ne on kuinka pehmeitä

Nauttia siitä mitä on
eikä elää sitä, mitä toivoisi olevan

Lopettaa toivominen
...
(hetkinen)
– Kuulostaa kuolemalta!
Itsetuhon inkarnaatiolta
Toivosta luopuminen

Mitä jää
jos ei ole toivoakaan
enää?

Toiveajattelusta toiveuniin
Toiveikkuudesta toimintaan
Toivottavaa tulosta vs.
Ei-toivottavia tapahtumia

Toivoton käänne
on umpikuja
Loppusuora
tunteiden labyrintissa

*GAME OVER*

tiistai 28. lokakuuta 2014

Some se on me

Se tunne, kun et löydä sopivaa hymiötä viestiin.
Viestiin, jonka haluaisit kertoa kasvotusten.
Kasvot, jotka tahtoisit nähdä kuvina sarveiskalvolla, ei pikseleinä ruudulla.

Ruutu, joka on täynnä kirjoitusvirheitä ja väärinymmärryksiä, lukemista rivien välistä.
Väli, johon mahtuu enemmän kuin ne kuuluisat tuhat sanaa.
Sana, jolla viitataan johonkin todelliseen.
Todellisuus, joka näyttäytyy useimmin koneella kuin oikeissa kohtaamisissa.

Kohtaamisia, joita on liian vähän.
Vähän, joka tuntuu paljolta.
Paljon, joka antaa enemmän.
Enemmän, joka on melkein liikaa.

Liikaa, joka luo etäisyyttä.
Etäisyys, jolla tuntea itsensä.
Itse, jossa kaivata toista.
Toinen, joka on tuolla jossain, bittiavaruudessa tai ainakin maailmankartalla.

Kartalla pallosta, missä se pomppii.
Pomppii kuin sydän, tekee ylilyöntejä herkästi.
Herkkyys, joka ilmenee avoimuutena.
Avoimuus, joka ei jätä mitään sanomatta turhaan.

Turhaa jauhamista, joka ei vie mihinkään, vähiten eteenpäin.
Eteenpäin, jonne toivoisi pääsevän, kohti yhteyttä.
Yhteys, joka voi katketa milloin vain, joka roikkuu nettiliittymän varassa tai muistitikulla.
Muisti, joka hädin tuskin rohkenee muistella.

Muistelu, joka muuntautuu haaveiluksi.
Haaveilu, jolla voi saada itsensä sekaisin, jos toisenkin.
Toinen, edelleen, silmänkantamattomissa, sähköverkkojen tuolla puolen.
Puoli, jolla ei tahtoisi olla.
Oleminen, jota ei tahtoisi puoltaa.

Some
Se on me
Mutta missä vaiheessa aidosta ilmeestä tuli hymiö?

tiistai 14. lokakuuta 2014

Harmoniaan

Puhu mulle musiikkia
Säveliä sydämeen
Melodiaa mieleeni
Rytmiä ytimeen

Laita mut soimaan
Sun aaltopituudelle
Laita resonoimaan
Samalle taajuudelle

Liikuta
pelkällä mielesi voimalla
Kosketa
ainoastaan läsnäololla

Sano se äänellä
Sano se ääneen
Äärettömän äärellä
Äänettömyys lähtee

Bassoo rintaani
Baritonii korvaani
Sopraanoo sieluuni
Sulosointui suuhuni

Saa mut laulamaan
Saa mut nauramaan
Yhdessä stemmoissa
Värähtelyy kehoissa

Kerro mulle haikusi
Anna sen soida
Kauneimman laulusi
Anna tarinoida

Jätä kaikusi
soimaan mun päähän
Pidä levy päällä
älä jätä tätä tähän

Tätä biisii
ei oo kirjotettu valmiiks
Kaks kapellimestarii
määrittämäs tahtii
Sävelletään yksiin
Improvisoidaan
Samalla asteikolla ollaan
täl nuottiviivastolla

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Runous



Kun sanat ei riitä
Runous
Kun sanoja ei ole
Runous
Sanattoman tahdon ilmaus
Tunteiden äänitorvi
Mielen mikrofoni

Runous
Kun sanat ei sovi
Kun sanat menee ohi
Ohimolta sydämeen
Ja selkäpiitä kohti

Kun ei tohdi
Kun pohtii
Runous
Kun ujous, kun putous
Kun lumous
Ufous tai rujous
Huonous

Kun hyvyys
Pyhyys, elämän syvyys
Kylmyys, tyhjyys
Kun hyytyy

Runous
Kun syyhyy, ryytyy
Kun ei voi tyytyy

Kyykkyyn, ylös
Kun alas
Runous
Ulkoolta sisään ja sisältä ulos

Runous

Kesä loppui



Kesä loppui
Niin kuin rakkaus!
Yhtenä päivänä se oli vain poissa

Kesä loppui
Ja se tuntuu maailmanlopulta!
Luonnonkatastrofilta, jota ei pääse pakoon

Kesä loppui
Enää ei eletä ulkona
Ei nautita lämmöstä, vaan paetaan pilviin

Kesä loppui
Ja niin lopuin minäkin
Paloin pohjaan, kuin muurinpohjaletut

Kesä loppui

maanantai 25. elokuuta 2014

Virkattu sydän

Ommella pistot sydämestä
Umpeen karhunlangalla

Neuloa se kiinni
Niin tiukasti
Ettei se enää
Koskaan lyö turhaan

Hukkaan menneet lyönnit
Ohi menneet iskut
Ylilyönnit
Ylensyönnit
Aliravittu puutostila

Kutoa kaikki haavat yhteen
Muuriksi kyynelille
(Verenpaisumusta pakoon!)
Vallihauta ympärille

Sisään ei pääse
Kuin oikealla avaimella
Ei kolkuttamalla
Tunkeilijoille ei avata

Sydäntä ei tavata
Se salataan, pakataan
Korkeimpaan torniin
Kassaholviin
Suljettujen lukkojen taa

Sen ikkunasta näkee vain kauas
Myrskyn taakse
Horisonttiin
Sinne, minne silmä ei kanna
Sydän katsoo

Palvoo aamunkoita
Ei enää yön hämärää
Ihailee aurinkoista
Ei seuraa iltaa pimeää

Herää päivännousuun
Ei valvo päivänlaskuun
Tietää tarttua valoon
Ei tahdo jäädä varjoon


keskiviikko 20. elokuuta 2014

Sydänmailla

Väsynyt olemaan ärtynyt
Päätynyt olemaan häiriintynyt
Pääväri vääristynyt
Väliväri vääntynyt
Väliäkö välillä on
Välillä vain välittää

Kynä piirtää kuvaa
Mieli  maisemansa värittää
Oma sävy himmenee
Kun iltailma pimenee

Valot sammuu päästä
Katuvalot syttyy
Sulaa jäästä
Sydän

Kohmeinen, sirpaleinen, mutta yhä hyvä
Yhä pyhä, yhtä ylväs, yhtä vahva tukipylväs

Sen mailla virtaa veri
Virtaa, vaikka jäätyy meri
Virtaa jäisen veden alla
Kuohuu, kuplii pinnan alla

Ei hyydy eikä jäähdy
Ei tyrehdy, ei pysähdy
Päätyy aina vaan pumppaamaan
Lisää virtaa suoniin


Olen juossut

Olen juossut
Elämäni perässä
Elämäni miesten perässä
Kilpaa kellojen kanssa
Myöhästymistä pakoon
Aikataulujen ajoradalla

Olen juossut
Iltajuoksuni
Juoksuaikani
On sitä myöskin juosten kustu, joskus

Olen juossut junalle
Enemmän kuin kerran
Enemmän kuin kymmenen kertaa
Enemmän kuin sinä, kuntoliikkuja
Minä olen hyötyliikkuja

Juoksen päässäni viestiä ajatusteni kanssa
Yksi aatos johtaa toiseen
Niinkuin teotkin
Askel kerrallaan
Vie kohti päämäärää, eteenpäin
(Askelmittari sen näyttää)

Juoksen ympyrää kehäpäätelmissä
Juoksen, vaikka haluaisin kävellä
Eteenpäin, takaperin, käsillä

Juoksuaskelin, paljain jaloin
Voi nyrjähtää nilkka
Tai alkaa voida pahoin

Kävellen olisit jo perillä


maanantai 18. elokuuta 2014

Irrottelua

Irtosuhteita kuin irtokarkkeja
Kassalla punnittavana vain omatunto
Ja omanarvontunto
Maksuvälineenä juhlakunto

Onksul paljon hintaa?

Paljasta pintaa
Paljastaa pintaa syvemmän
Rinnassa kytevän kaipauksen

Irtiotto arjesta
On irtiotto kaikesta

Irrallaan aikeista
Kiinni tarpeissa
Kiinni kahleissa
Irtokarkeissa


perjantai 11. huhtikuuta 2014

Jos me

Jos me halattais sen sijaan et tapeltais
Avattais ovia sen sijaan et suljettais
Puhuttais rauhaa ilman että huudettais
Tunnettais tarvetta tahtoa toivomista

Kuunneltais eikä vain kuultais
Jos me unohdettais vihaamasta muistaa

Jos me suudeltais eikä suututtais
Suunnattais suu kohti suurempaa suuntaa

Annettais tulta, ei tuhkaa
Heitettäis huulta, ei uhkaa
Kerrottais kauneutta vailla muttaa
Jos me voitais toisiimme vaikuttaa
Ilman että satuttaa


torstai 20. maaliskuuta 2014

Vaikutusta


Välillä sitä vaikuttuu toisista ihmisistä niin paljon, että oman minän toiminta ikään kuin suodattuu niiden vaikutusten läpi. Parhaimmillaan se johtaa suoranaisiin inspiraatioihin ja innovaatioihin, jotka muiden tekemisten ja olemisten myötä synnyttää uutta oman persoonan läpi kanavoitunutta tuotosta. Näin käy mulle usein runouden ja musiikin luomisen prosesseissa. Saan idean, mielikuvan tai fiiliksen jonkun toisen esimerkistä tai tekeleestä. Joskus saatan kuulla päässäni tekstin tutun lyyrikon lukemana, joka sitten muotoutuu omaksi luomuksekseni vähitellen päästäen oman ääneni esiin. (Tämä ominaisuus koitui huvittavan häiritseväksi pääsykoekirjaa lukiessa, kun aloin leikitellä ajatuksella lukea kirjaa kuin sanataiteen lausujat. Harri Hertellin kertomana kirjan asiat todella kuulostivat taiteellisilta ja mielenkiintoisilta, mutta teksti kulki liian hitaasti ja merkitsevät äänenpainotukset haittasivat sisällön todellista ymmärtämistä.) Tyypillistä mun biisien synnyssä on joku jo olemassa oleva kappale, joka lähtee elämään päässäni niin, että siitä kehittyy ihan uusi laulu tai teksti. Osa melodiaa, sanoituksia tai tunnelmaa saattaa silti kulkea mukana huomaamattakin, vaikka tietoista plagiointia ja toistoa tietenkin vältän. Mutta lähtökohtaisesti nautin ja vastaanotan kiitollisena kaiken myötävaikutuksen muiden toiminnasta.

Kotimaisen lempilaulajattareni Yonan sanoja lainatakseni, kun kyseessä oli erään laulukilpailijan syytös hänen tyylinsä matkimisesta, totesi hän suurin piirtein näin: ”Kaikki me ollaan täällä inspiroimassa toisiamme.” Aamen tällaiselle avomielisyydelle ja avosydämisyydelle. Avoimuus avaa ja vapauttaa, jakaa ja kannattaa.

Siispä myönnän seuraavan runon syntyneen juuri alkaen siitä, että kuulen mielessäni Juho Kuusen lausuvan ensimmäiset rivit omintakeisella tyylillään. Koska tuli tunne julkaista tämä heti ja samalla valottaa vähän tätä syntyprosessia, en ole tätä edes vielä omalla äänelläni ääneen lukenut. Ehkäpä seuraavaksi johonkin avomikkiin päästyäni tämän voisi kajauttaa ihmisten ilmoille ja kokeilla, kuulostaako se multa. Tai sitten pyydän itse herra inspiraatiota lukemaan tämän puolestani. Sepä oisi muuten oiva idea; lukea toisten runoilijoiden teoksia alkuperäistekijöiden läsnäollessa. Se olisi oikeastaan 50/50-teos siinä  mielessä, että runon ääneen lausuminen vasta tuo sen eloon ja silloin se muokkaantuu myös lausujan persoonan mukaan.


Antautuminen

Jännitti kun piti rentoutua
Pelotti kun piti luottaa
Unetti kun piti torkkua
Nukutti kun piti valvoa

Suututti kun piti välittää
Vihastutti kun piti leppyä
Tuskastutti kun piti kärsiä
Turhautti kun piti tärkeillä

Puudutti kun piti juosta
Uuvutti kun piti jaksaa
Vitutti kun piti hymyillä
Ärsytti kun piti hymistellä

Ahdisti kun piti vapautua
Vangitsi kun piti rakastua
Kahlitsi kun piti avautua
Valitsin kuitenkin antautua

---

Väsytti kun piti kiirehtiä
Kulutti kun piti kävellä
Istutti kun piti seistä
Makoilutti kun piti mennä

Heikotti kun piti kestää
Hajotti kun piti pärjätä
Suretti kun piti iloita
Itketti kun piti naurattaa

Hävetti kun piti ylpeillä
Nolotti kun piti mokata
Myöhästyin kun piti ehtiä
Päätin kuitenkin tehdä

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Hehkutus

Puu muuttuu luurangoksi
Runko luun palasiksi
Palaa loppuun hiiltyneenä
Palaa alkuun. Pala hyvin.

Älä pala pohjaan, älä loppuun
Palaa alkuun, palaa kohtuun
Synny uudestaan, joka päivä
Uudelleensynny, liekkii näytä

Liekil räjäytä, liekkii käytä
Liekil säväytä, liekki näytä

Puhalla liekkii lisää
Puhalla liekin sisään

Hehku. Hehkuta.
Anna hehkua.
Lisää hehkua.


lauantai 8. maaliskuuta 2014

Hiilellä

Antaa liekin nuolla haavoja
Savun satuttaa silmiä
Kipinän kirvellä iholla
Tulen polttaa sydämeen reikiä

perjantai 7. maaliskuuta 2014

Tulesta

Ai jäitä hattuun, ja pidä pää kylmänä?
Miten silloin voi nauttia auringon paisteesta?
Takkatulesta, kynttilöistä, sisäänpääsyn lämpimästä?

Viileys ei lämmitä
Kylmänä ei sytytä
Jäässä ei voi levätä, ei jäädä lämmittelemään kylmään
Jäähtyminen ei herätä, ei elätä, ei elähdytä

Ennemmin liekeissä kuin sammunut
Tulessa kuin taantunut
Unessa kuin paatunut
Antautunut, ei kaatunut

Tanssin, tanssin, tanssin liekin ympärillä
Niin kauan kuin se elää
Niin kauan kuin se lämmittää
Antaa tuulen puhaltaa
Se tulen saa vain kuumenemaan

Kaksi kipinää voi yhdessä roihun sytyttää
Palovarotin, kattosadetin, vaahtosammutin ei auta
Ei varautua voi tulipaloon
Ei taistella kuumetta vastaan
Lämpöhalvaus, auringonpistos, palovamma pahimmillaan
Ylikuumenemisen seurauksena tunnetaan

Palan mieluummin pohjaan kuin loppuun
Annan mieluummin tulta kuin lohtuu
Vastaan mieluummin suudelmaan kuin sotkuun
Palan mieluummin pohjaan kuin loppuun


keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Hojomielinen


Oonko jo todennut, että oon mestari ilmaisemaan saman asian monella tavalla?

Selitänkö vain, koska en osaa oikeasti muotoilla asioita selkeästi ja tiiviisti?
En osaa kirjoittaa, vain small-talkata paperille?
Koska mieleni on hajanainen kuin toisistaan eksynyt muuttolintuparvi,
kuin irti revittyjä sivuja lukuisista eri kirjakokoelmista?

Kerroinhan jo, että mun erityistaito on sanoa yksi asia useammalla sanalla?

Tuulen viemää, Veeran tuomaa.
Todella tuulesta temmattuja ajatuksenhaituvia, 
höttöisiä kuin untuvikon sulat ja hiirenkorvat puissa. 
Lapsenomaista, liidokasta, yli ampuvaa ajatuksenlentoa.
Ei osu maaliin mutta yrittää kyllä.
Selitykset korvaa kunnon argumentoinnin.

Vai onko niillä mitään eroa?


Argumentoin selittelyäni kuin perussuomalaiset poltiikkaansa.
Ympäripyöreästi, aihetta kiertäen, epäsuorasti pyöristäen,
yleensä vieläpä yleistäen.
Kehäpäätelmästä umpikujaan.
Umpisolmussa? Umpitunnelissa? 
Umpisuoli tukossa ummet ja lammet suoltaen?


Taidatte jo tietää, että tapanani on esittää sama asia vain toisinsanoen?


Ei päätä, ei häntää, eikä hännänpäätä.
Hei tää on jo taidettu käyttää!
Omaperäisyyden oikeaoppisuus, käsikirja käyttämätön tai vain käsittämätön, käsittelemätön.
Käsitänkö mitään itsekään, käsitteiden kanssa vai vain kädettömänä?


Osaan siis kertoa tämänkin asian lukemattomissa eri muodoissa.

Asian voisi kiteyttää runoten:

Vältän toistoa.

Toistan;

Vältän toistoa.

Synonyymisyys on syntini.



Voisin mennä ainakin jollekin tiivistyskurssille. Mielellään tiiviskurssina.

Merkillistä



Olen viimeiset viitisen vuotta alkanut antaa tulevalle vuodelle teeman tai tavoitteen uudenvuodenlupausten tapaan. Ideana on ollut keskittyä kehittämään jotakin osa-aluetta, jonka koen tärkeäksi, mutta jotenkin vajavaiseksi senhetkisessä elämässäni. Ensimmäisten teemavuosien aihealueet olivat Rohkeus, Rakkaus, Rauha (ja hölmistyksekseni nyt huomasin, etten muista/ole tehnyt teemaa kuluneelle vuodelle lainkaan! Todennäköisesti ilmeisesti olen jonkin aiheen valinnut, mutten sittemmin ole siihen kummemmin paneutunut, tai sitten se on jo toteutunut tai niin luonteva osa menoani ettei ole tarvinnut kiinnittää erityisempää huomiota ja muistella koko asiaa! Oli miten oli (en pääse asiaa tarkistamaan koska alkuvuoden päiväkirjani ovat jossakin tallessa Suomen maalla) niin olen tämän teemoittumisen kokenut innostavaksi ja myönteisesti elämää ohjaavaksi ja valaisevaksi tekijäksi.

Teemat on tulleet luokseni varsin luonnostaan, en oo mitenkään väkisin niitä keksinyt ja kehitellyt, vaan jokin aihe on kolahtanut vain niin sopivasti. Niinpä en tälläkään kertaa edes yrittänyt miettiä mikä voisi olla teemavuoteni (tuskin muistin koko asiaa, kun olin jo muotoillut tulevan vuoden sisällölliseksi ohjenuoraksi hyvin suurpiirteisesti itseensä keskittymisen, oman hyvinvoinnin ja itsestä huolehtimisen kaikilla tasoilla. Tällöin vuoden nimeksi olisi voinut laitta vaikka vain Minä. -Itsekeskeisyys ja itsekkyys täysin sallittua. Kaikki ”kiltit tytöt” ja yliempaattiset yltiösolidaariset maailmanrakastajat tietää mitä tällä ajan takaa. Kyseessä on terve ja tarpeellinen egosentrisyys, joka helposti jää muiden huomioimisen, miellyttämisen ja auttamisen jalkoihin, ja siten poissaolollaan ajaa huomiota pois minästä –omasta elämästä, itsensä toteuttamisesta ja kaiken kehittävän ja elossapitävän, hyvinvoinnin ja tasapainon luota.)

Tänään, sattumoisin vuoden ensimmäisenä päivänä juuri lomakauteni alkaessa, päädyin erinäisten ajatusrinkuloiden myötä seuraavanlaiseen teeman muodostumiseen:


Viisaus.

Se olkoon tämän vuoden teemani ja tavoitteeni. Se sisältää paljon mulle merkitseviä asioita, joita haluan työstää ja tehdä paremmaksi. Haluan tietää enemmän, ja sitä myöten ymmärtää ja hyväksyä paremmin. Haluan lukea fiksuja juttuja, käydä avartavia keskusteluja, tutustua uusiin tärkeisiin asioihin, oppia tarvittavia taitoja ja kehittyä toivomissani tekemisissä. Olla viisaampi valinnoissani ja päätöksenteoissani, nähdä syitä ja seurauksia. Viisastua, noin niin kuin yleensä ottaen. Mitä se käytännössä tarkoittaa ja miten se tulee ilmenemään, jää nähtäväksi (toivottavasti merkittävästi ja myönteisenlaatuisesti) ja kenties evaluoitavaksi sitten vuoden kuluttua. Päämääräni viisaamman toiminnan suhteen selvinnee käytännössä kukin ajallaan.

Tämä tematiikka valkeni mulle juuri miettiessäni yleisellä tasolla tapahtumien merkityksellisyys-kysymystä. Siis että onko tapahtumilla jokin essentiaalinen (onko tää oikee sana? "sisäänrakennettua", olemuksellista tarkoitan. käytän sanaa essential englanniksi yleensä viitaten elintärkeään/olennaisuuteen, mutta tässä yhteydessä ajan takaa eri merkitystä, aiheesta puheen ollen hehheh) merkitys vai onko kaikki merkityksellisyys ainoastaan tapahtumien kokijasta tai tulkitsijasta, merkityksenantajasta riippuvaista. "Things happen for a reason"-tyyppistä kohtalo/johdatus vs. sattuma/johdonmukaisuus-ajattelua tässä pyörittelin. Ensin ajattelin, että hyvä kysymys, mutta mun pitäisi opiskella filosofiaa vähän lisää jotta voisin tähän vastata. Hetken pohdinnan jälkeen kuvio vaikutti kuitenkin jo selkiytyneeltä mielessäni; merkityksiä sinänsä kuin tosiasioina tai totuuksina ei ole olemassa ilman niiden antajaa/kokijaa, mutta tapahtumilla voi olla merkitystä silti muille olijoille, ja kukin (tai ympäristö yms. vaikuttimet)  luo omat merkityksensä asioille. Merkityksellisyys on siis täysin objektiivista, ei essentiaalista, vaan subjektin luomaa. Se, mihin uskoo ja mitä arvostaa, määrittää merkityksenannon tyypin. Järkeily-analyyttinen, tunne-intuitiivinen, uskomuspohjainen tai toiveajattelu johtavat kukin omantyyppiseensä merkityksellisyyskokemukseen. Järkyttävän pitkiä suomalaisia sanoja. Voisinpa koittaa kiteyttää saman englanniksi mutta en nyt jaksa, eikä se ehkä tekisi asiasta yhtään sen selkeämpää.

Ollapa viisaampi. Niin mitä se tarkoittaa, viittaa yleensä järkeen, järjenkäyttöön ja järkiperäisiin ratkaisuihin. Kokemani viisaudenkaipuu käsittää kyllä nämä elämisen apuvälineet, mutta viisaammaksi tuleminen merkitsee itselleni vielä enemmän. Se on laajempi käsite fiksusti toimimisesta –eikä se ole aina ns. järkevää perinteisessä mielessä. Itselleni parhaaksi, oman hyvinvointini edistämiseksi, hyväksi havaitsemallani mutta tiedostaen valitulla tavalla toimimista. Ymmärtäen eläen, viisauteen pyrkien, olennaista tietoa lisäten ja tarkoituksenmukaista toimintaa harjoittaen. Viisaus ei ole vain parempien toimintatapojen sisäistämistä, vaan niiden todeksi elämistä ymmärtäen ja hyvää (määritellään tämä hyvä nyt vaikkapa onnellisuutena, onnellisuus tyytyväisyytenä elämään) tavoitellen.


Muistan, että ystäväni Inni määritteli kerran muinoin viisauden ja fiksuuden eron sillä, että fiksu tietää paljon asioita (on ns. tietoviisas) mutta viisas osaa elää fiksusti käytännössä (nyt menee ihan omin sanoin siteeraten, mutta muistan ajatuksen pääpiirteissään näin). Tällä erotuksella alleviivaankin juuri tuota viisauden roolia tärkeämpänä tässä elämisen näytelmässä. Olennaista on elää viisaasti, ja se on täysin riippumatonta tiedon ja taidon määrästä tai laadusta, ainoastaan soveltaminen ja käytäntö merkitsee.


Edit: Jos vuoden 2013 teemani olikin juuri oivaltamani Viisaus (alkoi nimittäin jotenkin kuulostaa tosi tutulta…voiko varhaisdementia alkaa jo kolmekymppisenä?) niin valitsen sittenkin vuoden 2014 nimeksi Minä. –Itsekeskeisyys ja itsekkyys sallittua. Ja pyrin toteuttamaan tätä viisaasti.

Edit edit: Olen melko varma, että viime vuosi oli tosiaan Viisauden aikaa, mutta koska koen edelleen kaipaavani petrausta asian tiimoilta (etenkin sen muistamisen suhteen), tavoitteenani on ylläpitää kyseistä taidon tavoittelua voimissaan jatkossakin. Ehkä en vielä vuosi sitten ollut ihan kykenevä käsittelemään ja elämään todeksi kyseistä teemaa, ja siksi jäi siihen perehtymättä. Nyt ainakin mulle on konkretisoitunut selviä tavoitteita, jotka edellyttää viisauden hahmottelua ja käytäntöä (erityismainintana raha-asioiden opettelu ja tarkastelu. Mikäli en vuoden päästä elä enää luottokorttini varassa ja muissa veloissa, on asia edistynyt jo huomattavasti!). Sama pätee myös edesmenneiden teemavuosien aiheisiin, jotka kaikki ovat yhä yhtä keskeisiä ja keskittymisen arvoisia elementtejä elämässäni. Organisoimis-intoisena vain palapelin yksittäisten palasten tarkastelu aiheuttaa aikaansaamisen ja toivottuun tulokseen tähtäämisen iloa ja onnistumisen (sanalla sanoen erävoittoja!) sekä maaliin pääsyn mahdollistumisen tunnetta. Tätä lausetta käsittämättömämmäksi on vaikea pistää.

Ehkä juuri siksi syntyi seuraava satiirinen tekstinpätkä (jonka laitan omaksi kirjoituksekseen selvyyden vuoksi ja hehtaarivuodattelua hieman hillitäkseni).


Valoisaa uuden vuoden aloitusta kaikille seurailijoille!