Merkillistä

Olen viimeiset viitisen vuotta alkanut antaa tulevalle vuodelle teeman tai tavoitteen uudenvuodenlupausten tapaan. Ideana on ollut keskittyä kehittämään jotakin osa-aluetta, jonka koen tärkeäksi, mutta jotenkin vajavaiseksi senhetkisessä elämässäni. Ensimmäisten teemavuosien aihealueet olivat Rohkeus, Rakkaus, Rauha (ja hölmistyksekseni nyt huomasin, etten muista/ole tehnyt teemaa kuluneelle vuodelle lainkaan! Todennäköisesti ilmeisesti olen jonkin aiheen valinnut, mutten sittemmin ole siihen kummemmin paneutunut, tai sitten se on jo toteutunut tai niin luonteva osa menoani ettei ole tarvinnut kiinnittää erityisempää huomiota ja muistella koko asiaa! Oli miten oli (en pääse asiaa tarkistamaan koska alkuvuoden päiväkirjani ovat jossakin tallessa Suomen maalla) niin olen tämän teemoittumisen kokenut innostavaksi ja myönteisesti elämää ohjaavaksi ja valaisevaksi tekijäksi.

Teemat on tulleet luokseni varsin luonnostaan, en oo mitenkään väkisin niitä keksinyt ja kehitellyt, vaan jokin aihe on kolahtanut vain niin sopivasti. Niinpä en tälläkään kertaa edes yrittänyt miettiä mikä voisi olla teemavuoteni (tuskin muistin koko asiaa, kun olin jo muotoillut tulevan vuoden sisällölliseksi ohjenuoraksi hyvin suurpiirteisesti itseensä keskittymisen, oman hyvinvoinnin ja itsestä huolehtimisen kaikilla tasoilla. Tällöin vuoden nimeksi olisi voinut laitta vaikka vain Minä. -Itsekeskeisyys ja itsekkyys täysin sallittua. Kaikki ”kiltit tytöt” ja yliempaattiset yltiösolidaariset maailmanrakastajat tietää mitä tällä ajan takaa. Kyseessä on terve ja tarpeellinen egosentrisyys, joka helposti jää muiden huomioimisen, miellyttämisen ja auttamisen jalkoihin, ja siten poissaolollaan ajaa huomiota pois minästä –omasta elämästä, itsensä toteuttamisesta ja kaiken kehittävän ja elossapitävän, hyvinvoinnin ja tasapainon luota.)

Tänään, sattumoisin vuoden ensimmäisenä päivänä juuri lomakauteni alkaessa, päädyin erinäisten ajatusrinkuloiden myötä seuraavanlaiseen teeman muodostumiseen:

Viisaus.

Se olkoon tämän vuoden teemani ja tavoitteeni. Se sisältää paljon mulle merkitseviä asioita, joita haluan työstää ja tehdä paremmaksi. Haluan tietää enemmän, ja sitä myöten ymmärtää ja hyväksyä paremmin. Haluan lukea fiksuja juttuja, käydä avartavia keskusteluja, tutustua uusiin tärkeisiin asioihin, oppia tarvittavia taitoja ja kehittyä toivomissani tekemisissä. Olla viisaampi valinnoissani ja päätöksenteoissani, nähdä syitä ja seurauksia. Viisastua, noin niin kuin yleensä ottaen. Mitä se käytännössä tarkoittaa ja miten se tulee ilmenemään, jää nähtäväksi (toivottavasti merkittävästi ja myönteisenlaatuisesti) ja kenties evaluoitavaksi sitten vuoden kuluttua. Päämääräni viisaamman toiminnan suhteen selvinnee käytännössä kukin ajallaan.

Tämä tematiikka valkeni mulle juuri miettiessäni yleisellä tasolla tapahtumien merkityksellisyys-kysymystä. Siis että onko tapahtumilla jokin essentiaalinen (onko tää oikee sana? "sisäänrakennettua", olemuksellista tarkoitan. käytän sanaa essential englanniksi yleensä viitaten elintärkeään/olennaisuuteen, mutta tässä yhteydessä ajan takaa eri merkitystä, aiheesta puheen ollen hehheh) merkitys vai onko kaikki merkityksellisyys ainoastaan tapahtumien kokijasta tai tulkitsijasta, merkityksenantajasta riippuvaista. "Things happen for a reason"-tyyppistä kohtalo/johdatus vs. sattuma/johdonmukaisuus-ajattelua tässä pyörittelin. Ensin ajattelin, että hyvä kysymys, mutta mun pitäisi opiskella filosofiaa vähän lisää jotta voisin tähän vastata. Hetken pohdinnan jälkeen kuvio vaikutti kuitenkin jo selkiytyneeltä mielessäni; merkityksiä sinänsä kuin tosiasioina tai totuuksina ei ole olemassa ilman niiden antajaa/kokijaa, mutta tapahtumilla voi olla merkitystä silti muille olijoille, ja kukin (tai ympäristö yms. vaikuttimet)  luo omat merkityksensä asioille. Merkityksellisyys on siis täysin objektiivista, ei essentiaalista, vaan subjektin luomaa. Se, mihin uskoo ja mitä arvostaa, määrittää merkityksenannon tyypin. Järkeily-analyyttinen, tunne-intuitiivinen, uskomuspohjainen tai toiveajattelu johtavat kukin omantyyppiseensä merkityksellisyyskokemukseen. Järkyttävän pitkiä suomalaisia sanoja. Voisinpa koittaa kiteyttää saman englanniksi mutta en nyt jaksa, eikä se ehkä tekisi asiasta yhtään sen selkeämpää.

Ollapa viisaampi. Niin mitä se tarkoittaa, viittaa yleensä järkeen, järjenkäyttöön ja järkiperäisiin ratkaisuihin. Kokemani viisaudenkaipuu käsittää kyllä nämä elämisen apuvälineet, mutta viisaammaksi tuleminen merkitsee itselleni vielä enemmän. Se on laajempi käsite fiksusti toimimisesta –eikä se ole aina ns. järkevää perinteisessä mielessä. Itselleni parhaaksi, oman hyvinvointini edistämiseksi, hyväksi havaitsemallani mutta tiedostaen valitulla tavalla toimimista. Ymmärtäen eläen, viisauteen pyrkien, olennaista tietoa lisäten ja tarkoituksenmukaista toimintaa harjoittaen. Viisaus ei ole vain parempien toimintatapojen sisäistämistä, vaan niiden todeksi elämistä ymmärtäen ja hyvää (määritellään tämä hyvä nyt vaikkapa onnellisuutena, onnellisuus tyytyväisyytenä elämään) tavoitellen.

Muistan, että ystäväni Inni määritteli kerran muinoin viisauden ja fiksuuden eron sillä, että fiksu tietää paljon asioita (on ns. tietoviisas) mutta viisas osaa elää fiksusti käytännössä (nyt menee ihan omin sanoin siteeraten, mutta muistan ajatuksen pääpiirteissään näin). Tällä erotuksella alleviivaankin juuri tuota viisauden roolia tärkeämpänä tässä elämisen näytelmässä. Olennaista on elää viisaasti, ja se on täysin riippumatonta tiedon ja taidon määrästä tai laadusta, ainoastaan soveltaminen ja käytäntö merkitsee.

Edit: Jos vuoden 2013 teemani olikin juuri oivaltamani Viisaus (alkoi nimittäin jotenkin kuulostaa tosi tutulta…voiko varhaisdementia alkaa jo kolmekymppisenä?) niin valitsen sittenkin vuoden 2014 nimeksi Minä. –Itsekeskeisyys ja itsekkyys sallittua. Ja pyrin toteuttamaan tätä viisaasti.

Edit edit: Olen melko varma, että viime vuosi oli tosiaan Viisauden aikaa, mutta koska koen edelleen kaipaavani petrausta asian tiimoilta (etenkin sen muistamisen suhteen), tavoitteenani on ylläpitää kyseistä taidon tavoittelua voimissaan jatkossakin. Ehkä en vielä vuosi sitten ollut ihan kykenevä käsittelemään ja elämään todeksi kyseistä teemaa, ja siksi jäi siihen perehtymättä. Nyt ainakin mulle on konkretisoitunut selviä tavoitteita, jotka edellyttää viisauden hahmottelua ja käytäntöä (erityismainintana raha-asioiden opettelu ja tarkastelu. Mikäli en vuoden päästä elä enää luottokorttini varassa ja muissa veloissa, on asia edistynyt jo huomattavasti!). Sama pätee myös edesmenneiden teemavuosien aiheisiin, jotka kaikki ovat yhä yhtä keskeisiä ja keskittymisen arvoisia elementtejä elämässäni. Organisoimis-intoisena vain palapelin yksittäisten palasten tarkastelu aiheuttaa aikaansaamisen ja toivottuun tulokseen tähtäämisen iloa ja onnistumisen (sanalla sanoen erävoittoja!) sekä maaliin pääsyn mahdollistumisen tunnetta. Tätä lausetta käsittämättömämmäksi on vaikea pistää.

Ehkä juuri siksi syntyi seuraava satiirinen tekstinpätkä (jonka laitan omaksi kirjoituksekseen selvyyden vuoksi ja hehtaarivuodattelua hieman hillitäkseni).

Valoisaa uuden vuoden aloitusta kaikille seurailijoille!